Edellisessä hennaus-postauksessa kerroin, että olin yrittänyt saada liukuväriä hennaamalla, mutta tulos ei oikein tyydyttänyt. Ajattelin, että vasta syksymmällä alan kokeilemaan mustaa tai tummanruskeaa hennalla ja indigolla. En kuitenkaan jaksanut odotella sinne asti. Kävin ostamassa ruskean ja punaisen hennan. Lisäksi
puolikkaat paketit ruskeaa hennaa ja indigoa odottivat laatikossa. (Luin
muuten jostain, että henna kannattaa pakastaa jos sitä säilyttää
pidempään. Epäselväksi minulle kuitenkin jäi, pakastetaanko henna
jauheena vai tahnana. Onko kellään tietoa?) Vaikka yksi osa värjäysprosessia sai tällä kertaa ketutuskäyräni nousemaan (siitä lisää alla), on lopputulos kuitenkin jo lähes halutunlainen!
Nyt pitää ihan luntata tuolta vanhasta postauksesta, että kuinkas monta värjäyskertaa tässä on ollutkaan. Pohjalla oli siis oman värin kasvatus/vaalennetut raidat ja latvoissa ties mitä jäämiä erinäisistä kemikaaliväreistä.
Neljän kuukauden aikana:
1. Kampaamossa yksi liekinpunainen hennauskerta.
2. Kotona liekinpunainen henna.
3. Kotona valmiin ruskean hennan ja indigon sekoitus juureen.
4. Kotona peruspunainen henna juureen.
Ja nyt:
5. Ruskea henna juureen ja liekinpunainen henna latvoihin.
6. Indigon ja ruskean hennan sekoitus juureen.
Kävin siis ostamassa mahonginruskean sekä liekinpunaisen hennan kokeillakseni edelleen liukuvärjäystä. Tein homman aika riskillä, koska halusin tehdä sen yhdellä kertaa. Sekoitin ruskean ja liekinpunaisen hennan eri astioihin ja annoin tekeytyä. Sitten iskin ruskean hennan ensin juureen ja sen jälkeen liekinpunaisen latvoihin. Tulos oli ihan kiva. Homma hoitui yllättävän helposti, tähän asti.
Liukuefekti näkyi kyllä tässäkin versiossa, mutta halusin vielä voimakkaamman kontrastin, jotta punaiset latvat erottuisivat paremmin. Oikealla oleva kuva on otettu samana päivänä kuin värjäys, joten lopputulos olisi tuosta kyllä hieman tummentunut parin päivän kuluessa.
Kaivoin tuosta kohdan 3. värjäyksestä jääneet ruskean hennan ja indigon pakettien jämät esille. Indigoa oli huomattavasti enemmän kuin hennaa. Sekoitin kummatkin samaan kippoon, laitoin kuumaa vettä päälle ja käytin tahnan heti. Siitä alkoivatkin ongelmat. Tahna meni ihan älyttömän kokkareiseksi, tipahteli ympäri vaatteitani ja sitä oli koko kylppäri täynnä. Harmi ettei tullut otettua kuvaa siitä katastrofista. Muistan, että minulle on käynyt indigon kanssa ennenkin näin, toisaalta myös niin, että olen sitten tehnyt tahnasta vastapainoksi liian lötköä ja se on valunut pitkin otsaa ja niskaa. Eli indigon sekoittamisessa on varmaan jokin kikka, jota en ole vielä hoksannut. Voi tietysti olla, että Mac Urthin indigo (jota muuten harhaanjohtavasti myydään nimellä musta henna) ei ole tarpeeksi hienojakoista laatua. Täytynee ensi kerralla kokeilla jotakin muuta merkkiä.
Katastrofaalinen ketutus ei kuitenkaan onneksi kestänyt kauaa. Sain jotenkuten mösjöön raapaistua päähäni ja kehittelin upean indigo-myssyn. Indigohan, toisin kuin henna, ei tykkää siitä että se peitetään. Leikkasin kylpymyssyyn reiän päälaelle ja voilá! Väri pääsee hapettumaan mutta kokkareet eivät kuitenkaan tipahtele niskaan. Kylppärinkin sain puhtaaksi eikä mihinkään jäänyt pysyviä läiskiä.
Tuloksena melko tumma ruskea, jei! Nyt latvat erottuvat kivasti punaisina kun kontrastia on enemmän. Aluksi ruskea henna tai indigo saattaa etenkin juurikasvussa näyttää siltä, että mitään ei ole tarttunut. Joskus ei syystä tai toisesta tartukaan. Kannattaa kuitenkin odottaa se kolmisen päivää, ennenkun tekee johtopäätöksiä. En tiedä erottuuko muutos kovin selvästi kuvista, mutta juurikasvu tummentui ja väri tasoittui parin päivän aikana. Muutaman pesun jälkeen tosin punainen henna ja juurikasvu kuultaa taas enemmän läpi. Kerran kuussa juurta värjäämällä saisi varmaan pidettyä värin tummana.
 |
| Värjäyspäivänä. |
 |
| Päivä värjäyksen jälkeen. |
 |
| Parin viikon päästä. |
|
Jos ei tuijota juurta suurennuslasin kanssa, väri näyttää kokonaisuutena hyvältä.
Loppuun vielä kiharainen kuva ennen juhannusrientoihin lähtöä. :)
Melkoinen operaatio, mutta kärsivällisyys palkitaan!
