Mitään hirveän huikeaa pöydänrakennustaiturointia ette tule tästä lukemaan. Puolustuksekseni täytyy sanoa, etten ole kovin rohkea tai taitava puunkäsittelyyn tarvittavien koneiden kanssa (enkä sellaisia tiloja ja laitteita omistakaan, jossa oikeasti voisi puuta työstää). Porakoneenkin käyttö on kohdallani hieman haparoivaa. Siihen nähden olen suoritukseeni ihan tyytyväinen.
Tarvikkeet: kaksi pukkijalkaa, kaksi mäntyistä hyllylevyä, liitutaulumaalia, hiekkapaperia, himmeää kalustelakkaa, neljä saranaa, pensseleitä, taululiituja.
Koristeeksi ym.: lasipullo & led-valosarja, puhdistettuja säilyketölkkejä, pienempiä puulevyjä liitutaulumaalilla maalattuna, pahvipillejä, tuoretta minttua, sitruunaa, limeä.
Puutarpeet hommasin eräästä ruotsalaisomisteisesta tavaratalosta, paitsi pienemmät levyt olivat puulaatikoiden kansia, joita meillä oli varastossa. Liitutaulumaalia minulla oli omasta takaa, ostettu joskus askarteluliikkeestä. Samoin hiekkapaperi ja kalustelakka löytyivät omasta hyllystä.
Maalasin ensin laatikon kannen ja pienen taitettavan pöytäkoristeen. (Jos kuollessani sittenkin joudun Pietarin porteille, ei hyvä heilu. Maalasin nimittäin vanhan ikonin päälle.) Liitutaulumaalilla maalatessa kannattaa käyttää lakkasivellintä, jotta pinnasta tulee mahdollisimman sileä. Maalaa kaksi kerrosta, toinen vaaka- ja toinen pystysuuntaan. Kerrosten välillä maalin tulee kuivua, omassa purkissani luki kaksi tuntia, mutta jaksoin odotella ehkä tunnin. Maalaamisen jälkeen annoin pinnan kuivua seuraavaan päivään. Sitten etsin netistä kivan fontin, mitä kopioimalla ja soveltamalla kirjoitin Baari avoinna -tekstin.
Sitten oli isompien osasten vuoro. Taisin hullaantua liitutaulumaalista, kun päätin pöytälevyynkin maalata sillä ruudukon. Ensin mittasin ja piirsin lyijykynällä rajat. Sitten teippasin maalarinteipillä reunat. Vedin kaksi kerrosta jälleen vaaka- ja pystysuuntaan. Tuntui, että puu imaisi maalia aika paljon ja kolmaskin kerros olisi varmaan ollut paikallaan. Maalin kuivuttua teipit irti.
Seuraavaksi hioin kummankin levyn reunat pyöreämmiksi, jotta kukaan ei raapisi niihin ihoaan. Sitten lakkasin levyt parvekkeella tukkijalkojen päällä. Liitutauluruudukon välit vetelin laiskana ihmisenä vapaalla kädellä. Olisihan ne voinut teipatakin, mutta toisaalta pelkäsin myös suht tuoreen liitutaulumaalin tarttumista teippiin tai toisin päin. Lakkaa laitoin yhden laimentamattoman kerroksen, mutta puu imaisi lakan siihen malliin, että olisi sitäkin kannattanut laittaa ohennettu kerros ja toinen ohentamaton päälle. Näin sitä oppii, kun haluaa mennä siitä mistä aita on matalin.. ;)
Saranat asettelin levyjen väliin ja porakoneella kiinni. Okei, tässä huomasin, kuinka kökkö olen jopa porakoneen kanssa. Ekat ruuvit eivät millään meinanneet mennä paikoilleen, kunnes tajusin piikillä painaa aloitukset. Lopulta hyväksyin myös puolison neuvot siitä, mistä kannattaa pitää kiinni ja painaa samalla kun poraa. Toivottavasti en ikinä joudu opettamaan puukäsitöitä...
Saranat ovat siis sitä varten, että pöytälevyä on helpompi kuljettaa ja säilyttää, kun se taittuu kaksinkerroin.
Ei muuta kuin pöytälevy pukkijalkojen päälle ja tilpehöörit messiin. Lasipurkki led-valoilla on tunnelmanluojana must. Rouheaan tee-se-itse -tyyliin sopivat puhdistetut säilyketölkit, joihin pahvipillit voi sujauttaa. (Pahvipillit ovat muuten hienoja ja ekologisia, mutta vettyivät käytössä aika nopeasti.) Pöytälevyyn voi kirjoitella vaikka drinkkiohjeita tai muita terveisiä vieraille. Tosin illan tuiskeessa viestit pyyhkiytyvät helposti pois, joten mitään kovin tärkeää ei kannata raapustella.. ;)
Lopuksi vielä pari fiilistelykuvaa. Pöytä toimi ja bailut olivat onnistuneet! Hieman käytön jälkiä pöytään juhlien jälkeen jäi, mutta eiköhän tämä tekele nähdä seuraavissakin vähänkään isommissa riennoissa...
