Röntsypaitulin kaava oli niin kiva, että tein sillä toisenkin raitapaidan. Kangas oli samasta alesta mistä röntsynkin kangas, tämä vaan on reiällisen sijaan tosi ohutta trikoota. Niin ohutta, että se kuultaa hieman läpi. Paita onkin oivallinen tosi kuumille helteille (jos niitä nyt enää tulee) ja rannalle bikinien päälle. Narutopin kanssa paita toki menee muulloinkin.
Pääntien tein tähän paitaan vähän isommaksi niin, että olkapäät vilkkuvat kunnolla. Kangas on kuitenkin niin ohutta ja venyvää, että pelkään pääntien venähtävän ensimmäisessä pesussa liian isoksi. Tähän kesäpaituliin, toisin kuin röntsyyn, jaksoin kaivaa saumurin ja kaksoisneulan esille, eli pään- ja kädentiet sekä helma on huoliteltu. Pääntien kaistale toivottavasti pitää sen jonkinlaisessa ryhdissä pesun jälkeenkin. Toivon.
Raidat ovat selkeästi tämän kesän juttu. Kävin tänään ostamassa "vain lankaa" ja mukaani tarttui taas pari raidallista kangasta.. Nyt saa kyllä osteleminen loppua, ennenkuin edellisistäkään on saatu mitään aikaiseksi! Jotenkin nämä raidat ovat nyt saaneet minut aivan valtaansa...
"Nyt hyvin menee Mauno Madolla, Mauno töitä tekee takapihalla. Puutarhaa hoitaa, sen kaunistaa, Mauno Mato ruohonjuuritasolla..."
Suunnittelemme parin ystäväni kanssa mato-ongelle lähtemistä, mistä muistui mieleeni eräät pienemmät kaverini kaapissa. Enkä nyt viittaa kenenkään salattuun rakkauselämään, vaan jonkin aikaa sitten perustamaani matokompostiin. Ruokavalioni on kasvispainotteinen, joten biojätteen määrä taloudessamme on aika iso. Suunnittelin joskus oikean kompostin hommaamista parvekkeelle, mutta luulenpa että siitä koituisi hieman liikaa hajuhaittoja. Ison kompostin tuottamalla mullalla ei myöskään olisi hirveästi käyttöä ilman omaa pihaa.
Lähdin etsiskelemään netistä olisiko joku muu cityhippiäinen perustanut pienempää kompostia parvekkeelle, ja löysin jotain mitä en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Matokomposti. Hajuton, vaivaton ja kuulemma tehokas komposti, jonka voi perustaa sisälle! Idea on yksinkertaisuudessaan boxi, jossa on matoja, jotka syövät biojätteesi ja muuttavat ne mullaksi. Voit arvata, että innostuin!
No, käytännössä kesti hetki ennen kuin sain kyseisen laitoksen edes aluilleen. Vaikeinta oli nimittäin löytää matoja, joilla komposti toimii. Ahmateiksi ei nimittäin kelpaa mitkä tahansa kastemadot luonnosta kerättynä, vaan niiden pitää olla tunkiolieroja. Tämä siksi, että tunkiolierot ovat ahnaampia syömään ja kestävät huoneenlämpöä. Yritin etsiä netistä paikkaa, mistä lieroja voisi tilata, mutta sellaista ei löytynyt. Vihdoin luin jostain, että kalastuskaupoissa myytävät onkimadot ovat yleensä tunkiolieroja.
Kävin hakemassa matoja Jyväskylän Pro Fishistä. Myyjän kulmat nousivat hieman, kun nahkatakissani astelin sisään kyselemään tunkiolieroja. Sain purkillisen hollantilaisia onkimatoja. Minulla ei tähän päivään mennessä ole aavistusta, ovatko ne tunkiolieroja vai eivät. Enkä kyllä kehdannut myyjän ilmeen jälkeen jäädä tivaamaan, mitä lajiketta madot tarkalleen ottaen ovat. Kotona vertailin lierojen kuvia ostamiini matoihin ja uskoisin, että ne ovat ainakin jotain sukua tunkiolieroille. Ainakin ne ovat nyt kuukauden parin jälkeen vielä elossa.
Matokompostia varten tarvitaan lierojen lisäksi isohko astia. Jostain luin, että astia voisi olla 100 litrainen ja matojen aloitusmäärä myös lähemmän sata. Päätin kuitenkin itse aloittaa vähän pienemmällä satsilla, koska en ollut varma onnistumisesta. Vanha säilytyslaatikko on ehkä 10-15 litrainen ja matoja tuo yksi purkillinen.
Astian pohjalle laitoin noin 5 cm multaa. Lisäksi revin kananmunankennoja joukkoon, jotta multa pysyisi kuohkeampana. Näin netissä myös versioita, joissa pohjalle laitettiin vain revittyä sanomalehteä ja kennoa, mutta minusta tuntui luonnollisemmalta laittaa madot multaan. Kastelin mullan ja kennosilpun melko kosteaksi. Lieroilla tulee olla koko ajan kosteat olot, koska ne käsittääkseni saavat happensa ihon kautta kosteudesta.
Annoin matojen tottua uuteen elinympäristöön parin viikon ajan. Olen alkanut vähitellen lisäämään niille hieman ravintoa. Tähän mennessä ne ovat syöneet salaattia, teepuruja ja banaaninkuoria. Mitä pehmeämpää jäte on, sitä nopeammin madot sen syövät. Banaaninkuorissa esimerkiksi meni pari viikkoa, koska madot antoivat niiden ensin pehmetä ennen kuin kävivät nautiskelemaan. Kompostiin ei pidä laittaa liha- tai kalajätteitä, koska ne alkavat haista. Muutoin laitos on haissut vain mullalle.
Jätteen lisään kaivamalla multaan kuopan, jonne heitän eväät. Peitän sen sitten ympäröivällä mullalla ja saatan lisätä kasteltua kennosilppua päälle. Jätteet on hyvä peittää, koska silloin ne pehmenevät nopeammin, eivätkä banaanikärpäset pääse niihin käsiksi. Tongin muutaman päivän päästä haudattua kohtaa, jotta tiedän milloin jätteet on tuhottu. Sitten kaivan kuopan laatikon toiselle laidalle ja lisään kavereille seuraavan satsin evästä.
Farmini on aika pieni, eikä se vedä vielä kovinkaan paljoa jätettä. Tällä hetkellä se toimii lähinnä hauskana harrastuksena. Allergioiden takia meillä ei ole lemmikkejä, joten madot toimittavat myös sitä virkaa. :) Kyllä niihin sen verran kiintymystä on syntynyt, etten tohdi ottaa niitä mato-ongelle mukaan!
Komposti tarvitsee myös kannen. Se voi olla muovinen, johon on porattu reikiä. Omassani päällä on kangas. Kansi pitää kosteutta yllä, mutta sillä on toinenkin tarkoitus. Kävipä nimittäin niin, että tapasin yhden herran möngertämässä pitkin keittiön lattiaa!
Tämä kaveri taisi olla kulinaristi, joka ei ollut ihan tyytyväinen tämän keittiön tarjoamiin pöperöihin.
Kompostia voi siis pitää ihan sisällä, meillä se on keittiön alakaapissa. Kärpäsiä se ei hyvin hoidettuna kerää, mutta sanottakoon että huolimaton jätteen peittäminen veti meilläkin kärpäset astiaan. Silloin kansi oli reiätön, muovinen ja hapen saannin takia vain puoliksi laatikon päällä. Nyt päällä on kangas, se tuntuu olevan parempi suoja. Onhan se lisäksi vähän kauniimpi.
Odotan kovasti, että matokaverit alkaisivat lisääntyä ja saisin vähän tehokkaamman jätteentuhoajafarmin!
Hiukseni vaihtavat väriä melko tiuhaan, enkä nyt tarkoita luonnollista värin vaihtumista (eli harmaantumista). Kuontalo on ollut kaikkea pinkin, blondin ja pikimustan väliltä. Yleensä väri vaihtuu kierteellä musta-ruskea-vaalea-oranssi-punainen-ruskea-musta..
ja niin edelleen. Yritin olla värjäämättä ja kasvattaa omaa väriä noin vuoden (jonka aikana ehdin kuitenkin ottaa mm. vaaleat raidat). Sitten tuli kevät - ja väri!
Olen onneksi päässyt kuitenkin eroon kemikaalivärjäämisestä. Olen aiemminkin käyttänyt hennaa,
mutta väliin mahtuu monta karseaa värjäämisvuotta pelkillä myrkyillä. Mustasta blondiin vaalennuksia (ja vaalennuksia ja vaalennuksia..) ja muuta yhtä terveellistä. Nykyään olen onnellinen kasvivärjääjä. Ja hiukset kiittävät! Palasin tällä kertaa kasvivärjäämiseen aluksi ekokampaamo Hiushuone Korennon palveluita käyttäen. Ihana paikka, suosittelen. Nyt värjään kotona hennalla ja indigolla. Vaikka hennallekin voi olla allerginen (kuten mille tahansa kasville), hiusten kasvivärjäys on paljon ekologisempaa kuin kemikaaleilla värjääminen. Jos kaipaat lisää tietoa kemikaaleista, kannattaa tutustua Noora Shinglerin blogiin Kemikaalicocktail. Hyllystäni löytyy myös samaisen kirjoittajan teos Marjoja & Maskaraa, tutustumisen arvoinen sekin.
Hiusten värjääminen kasviväreillä saattaa tuntua hankalalta hommalta, varsinkin jos on tottunut kemikaalipurkkien kätevyyteen ja nopeuteen. Ajan myötä prosessi kuitenkin helpottuu, kun löytää omat niksinsä värjäämiseen. Lopputulos ei myöskään ole yhtä luotettava kuin mömmöillä, mutta onnistuessaan usein kahta kauniimpi. Hennavärjäys vie aikaa ja sopii niille, jotka jaksavat värjätä useamman kerran saadakseen halutun lopputuloksen. Hauskaa kikkailua, jos minulta kysytään. Hiukset ovat kemikaaleilla värjättyihin verrattuna paljon tuuheammat ja paremman tuntuiset. Eikä värjäysprosessi polttele päänahkaa, vaan siitä voi tehdä jopa nautittavan hetken teekupposen äärellä.
Kannatan ehdottomasti kasvivärjäystä sekä hiusten kunnon että ympäristön näkökulmasta! Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä, jotka eivät jaksa touhuun ryhtyä tai ovat kenties kerran epäonnistuneesti kokeilleet ja jättäneet leikin sikseen. Sen takia yritän koota tähän vinkkejä, jotka voivat helpottaa ja ennaltaehkäistä hennaukseen turhautumista. Kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta, riittää että joku uuno (eli allekirjoittanut) on sen tehnyt.
Sanastoa:
Henna: Lawsonia Inermis, perinteinen henna-kasvista jauhettu väri. 100% hennan väri on punainen.
Värilliset hennat (ruskeat, tulipunainen ym.): sisältävät hennan lisäksi jotain muuta, kuten indigoa tai muita kasviuutteita.
Indigo: Indicofera Tinctoria (myös muita lajeja), käytetään usein hennan joukossa ruskean sävyn saamiseksi. Indigo on eri kasvi kuin henna ja toimii värjätessä eri tavalla. Hennalla ja indigolla on mahdollista saada myös mustat hiukset, vaatii tosin kikkailua. Katso indigolla värjäämisestä tarkemmin vaikka täältä.
Cassia: Cassia Auriculata, eri kasvi kuin henna, mutta kutsutaan myös nimellä vaalea tai väritön henna. Tekee kullankeltaisen värin (valmiiksi vaaleisiin hiuksiin).
Ennen värjäämistä ota huomioon:
* Et voi varmuudella tietää, millainen väristä lopulta tulee. Tulokseen vaikuttavat hyvin paljon hiusten oma tai aikaisemmin värjätty väri ja kunto. Tulokseen vaikuttavat oleellisesti myös aika ja lämpö. Värillä (etenkin indigolla) menee pari päivää ennen kun väri hapettuu. Tämä tarkoittaa sitä, että tukkasi saattaa olla kirkkaampi tai vivahtaa vihreään heti värjäyksen jälkeen. Heti ei kannata rynnätä paniikissa kemikaaliosastolle, vaan odota pari päivää, niin viherrys voi hävitä ja kirkas väri yleensä hieman tummuu. Lähde kokeiluun siis avoimin mielin, kuin pieneen seikkailuun! ;)
* Edellisen takia, suosittelen todella väritestin tekemistä pieneen suortuvaan! Etenkin, jos alla on kemikaaleilla värjättyä hiusta. Tee pieni määrä hennaa ja kokeile sitä hiussuortuvaan samaan tapaan kuin koko päähän laitettaessa. Värjäämisen jälkeen odota vielä pari päivää, jotta väri hapettuu oikeaan sävyynsä. Jos olet tyytyväinen, toista koko tukkaan. :)
* Et voi vaalentaa hiuksia hennalla tai kasviväreillä. Voit värjätä vain nykyistä väriäsi tummemmalla. Ns. vaalealla hennalla voit värjätä valmiiksi vaaleat hiukset kullankeltaisiksi. Muita mahdollisia sävyjä ovat punaisen ja oranssin eri sävyt, ruskeat, violetti ja musta. Musta ja violetti vaativat kuitenkin jonkin verran enemmän kikkailua. Sanotaan, että henna lähtee pois vain kasvattamalla. Olen kuitenkin itse värjännyt punaisen hennan päälle tummemmalla kemikaalivärillä ihan onnistuneesti. Vaalentaminen on todella paljon hankalampaa, usein hius jää itsepintaisesti oranssiksi. Jos arvelet haluavasi palata blondiksi kasvattamatta väriä pois, älä hennaa.
* Tarvitset värjäämiseen aikaa ja kärsivällisyyttä, todennäköisesti joudut värjäämään useamman kerran saadaksesi halutun/pysyvämmän tuloksen. Lisäksi olisi hyvä, jos et pese hiuksia värjäämisen jälkeen noin kolmeen päivään, jotta väri ehtii hapettua. Kannattaa siis tehdä värjäys silloin, kun ei tarvitse pariin päivään olla edustuskunnossa. Hennan outoa hajua ei myöskään kannata säikähtää, se haihtuu hiuksista parin pesun jälkeen.
* Jee, ei muuta kuin hennaostoksille! :) Hennaa saat todennäköisimmin ekokaupoista, Jyväskylästä ainakin Ekolosta. Nettikaupoista kannattaa myös metsästää. 100g riittää lyhyisiin hiuksiin, pitkiin kannattaa varata 200g. Perushenna ei onneksi ole kovin kallista (n.7-8e/100g), joten osta mielummin enemmän kuin liian vähän. Hennoja on käsittääkseni hienompia ja karkeampia laatuja, itse olen värjännyt Mac Urthin hennalla ihan vaan sen takia, että sitä on helppo saada. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että paremman tuloksen voisi saada laadukkaammalla hennalla, ja etenkin indigon laadut vaihtelevat. Hennavärin lisäksi tarvitset kumihanskat, muovimyssyn ja astian, johon hennan sekoitat.
* Kikkailut. Hennaseokseen voi lisätä esim. sitruunaa tai mustaa teetä kirkastamaan tai tummentamaan sävyä. Näitä en ole kovin paljon itse kokeillut, mutta tässä yksi nettisivusto hennauksesta, josta voi löytää vinkkejä. Siellä on myös hyviä ohjeita jos haluat värjätä indigolla.
No niin, esittelenkin sitten yhden esimerkin perushennalla värjäämisestä. Täytyy kuitenkin korostaa, että tämä on vain yksi tapa. Kannattaa tutustua netissä eri ohjeisiin, jotka vaihtelevat myös sen mukaan, käytätkö perushennaa vai esimerkiksi indigoa. Ja muista tehdä ensin se väritesti!
Esimerkki hennalla värjäämisestä:
1. Henna kannattaa valmistaa värjäystä edellisenä iltana (tai aamulla, jos värjäät illalla), jotta väri ehtii tekeytyä. Ota jokin astia, jonka värjäytyminen ei haittaa. Se voi olla muovia tai lasia. Sekoita hennaa kädenlämpöiseen veteen niin, että siitä tulee jogurttimainen mössö. Sekoita huolellisesti. Laita mössön päälle kelmu niin, että se peittää koko pinnan ja anna tekeytyä 3-10h.
2. Tekeytymisen jälkeen laita kumihanskat käteen ja ota kelmu pois. Olen värjännyt myös suoraan sekoittamisen jälkeen, silloin kannattaa sekoittaa kuumaan (mutta ei kiehuvaan) veteen, sillä lämpö vapauttaa väriä. Tekeytymisen jälkeenkin voi lisätä hieman kuumaa vettä. Varo kuitenkin, ettei mössöstä tule liian vetelää. Koostumus on hyvä, jos pystyt helposti sekoittamaan mössöä purkissa, mutta saat siitä kuitenkin otettua sormilla klöntin, joka ei valu sormia pitkin.
3. Ennen värjäämistä suojaa paikat! Hennajauhetta saattaa tipahdella klöntteinä (varsinkin jos se on liian kuivaa) pitkin lattioita. Itse vuoraan suunnilleen koko kylppärin sanomalehdellä, joka on sitten helppo kääriä klöntteineen pois. Henna tosin lähtee aika hyvin pois kaakeleista ynnä muista, joten tulevasta sotkusta ei kannata panikoida. Valitse vaatteet sen mukaan, että värjäytyminen ei haittaa. Voit sipaista öljyä hiusrajaan, jos haluat suojella ihoa värjäytymiseltä.
4. Aloita värjääminen jakauksesta. Nostele väriä sormin tai tee muovipussista pursotin. Etene jakaus jakaukselta, laita hennaa paljon. Pitkillä hiuksilla hennaus on jo aika haastavaa, kaverin kanssa työ voi olla helpompaa. Alaoikealla kuvassa olen värjännyt vain juurikasvun ja jättänyt latvat värjäämättä. Värjäyksessä voi edetä aika lailla samaan tapaan kuin kemikaaleilla värjäämisessä, hennan koostumus on vain erilainen. Tässäkin kokemus ja kokeileminen auttaa, jotta löydät itsellesi parhaan tekniikan.
5. Kun valmista, laita muovimyssy päähän. Käytännön vinkki: ennen kun lähdet kylppäristä, tarkista räpylöidesi pohjat! Vaalea matto ei tykkää hennaläiskistä.. Itse vaihdan yleensä vaatteet ja saatan suihkutella kropan, jos hennaa on päässyt kaula-aukosta sisään.
Silmälasien käyttäjille vinkki: jos et pysty tai halua olla montaa tuntia ilman silmälaseja, vuoraa sangat kelmulla, niin ne eivät värjäydy.
6. Myssyn ympärille
voi kietaista vielä pyyhkeen. Lämpö auttaa värin vapautumisessa, joten
kauratyynystä harteilla voi olla apua. Samalla voit pitää rentouttavan
hetken vaikka teekupposen äärellä. Pidä vähintään 2 tuntia, tai vaikka
yön yli. Tyylikästä!
7. Huuhtele henna huolellisesti pois, kannattaa käyttää aluksi kumihanskoja, jotta kyntesi eivät värjäänny. Kylppärin lattia on hetken järkyttävän näköinen, mutta kun huuhtelet hennan pois lattioilta peseytymisen jälkeen, ei väri ehdi tarttua. Pese tukka shampoolla. Laita kunnolla hoitoainetta! Itse käytän hennauksen yhteydessä Santen hoitoainetta, joka on muulloin vähän liiankin hoitavaa.
Ei muuta kuin uusista hiuksista nauttimaan! Ja kannattaa tosiaan välttää hiusten pesemistä parin päivän ajan, kunnes väri on hapettunut ja asettunut.
Alla oleva kuvasarja:
Vasemmalla hiukseni silloin, kun yritin kasvattaa omaa väriä. Hiuksia on vaalennettu ja raidoitettu, juuressa oli noin 10 cm juurikasvu omaa väriä.
Keskellä hiukseni, joissa yksi kampaamohennaus, yksi liekinpunainen kotihennaus ja yksi ruskea/indigo-värjäys juureen (yritys saada "liukuvärjäys"-meininkiä). Viimeisimmästä punaisella värjäämisestä noin kuukausi, väri on jo aika kulunut.
Oikealla tähän lisätty peruspunainen henna juureen voimistamaan "liukuvärjäystä". Kuva otettu päivä värjäämisen jälkeen, eli väri todennäköisesti vähän tummenee tästä. Tarkoitus on värjätä vielä latvat kirkkaamalla liekinpunaisella hennalla.
Hennan väri vaihtelee todella paljon valon mukaan. Varsinkin valokuviin sitä on vaikea saada "luonnollisessa" värissään. Varjossa hiukset saattavat näyttää lähes ruskeilta, mutta auringossa ne säihkyvät oranssinpunaisina. Yllä olevissa kuvissa hiukset ovat ikkunan edessä luonnovalossa.
Toivotan leppoisaa hennailua! Syksymmällä alan varmaankin kokeilemaan ruskeaa ja mustaa sävyä, eli tiedossa indigolla kikkailua. Palataan silloin taas asiaan! :)
Välillä pidemmät projektit alkavat kyllästyttää. Teen silloin väliin pieniä, nopeita töitä, jotta huijaisin itselleni aikaansaavan tunteen. (Pienet työt välissä voivat virkistää, mutta usein myös ihan vaan pitkittävät muiden juttujen valmistumista.) Tällä kertaa aktivoin itseäni opettelmalla minulle ihan uuden jutun solmimistekniikan alueelta: Josefiinan solmun. Kirjassa Sinistä kotiin oli ohje lasinalusen tekemiseen. Alkuperäistä ohjetta mukaillen tässä valokuvattu versio omasta kokeilustani.
Lasinalunen Josefiinan solmulla
Tarvitset puuvillanarua, n. 1,5m, paksuus 2-3mm.
narun väristä lankaa ja neulan
Tee Josefinan solmu kuvia mukaillen. Tarkkaile missä kohdin naru menee toisen yli tai ali. Älä hermostu, saatat joutua kokeilemaan pari kertaa. Kyllä se sieltä loksahtaa ja kohta muistat sen ulkoa!
1. Tee ensimmäinen kierros. Kiristä työtä hieman ja tasoita neljä "rinkulaa" yhtä isoiksi. Halkaisija työlle tässä vaiheessa voi olla n. 8 cm. Narun pää jää työn toiselle puolelle ja se päätellään myöhemmin.
2. Toista pujottelu kolme tai neljä kertaa. Lähde viemään narun pidempää päätä pujottelun mukaisesti toiselle kierrokselle. Älä kiristä työtä ennen kuin olet tehnyt aina kokonaisen kierroksen.
3. Pujota lopuksi narun toinenkin pää työn alapuolelle, leikkaa ja aseta päät siististi. Ompele narunpäät kiinni. Voit samalla ommella työtä tiiviimmäksi työntäen neulaa vaakatasossa narujen läpi.
4. Vasaroi työ tasaiseksi. Valmis!
Kirjasta napattu vinkki vielä: Pannunalusen voi tehdä samalla tavalla paksummasta narusta, kuten 5-6mm manilla- tai sisalnarusta!
Tiedättekö tunteen, kun saa vision jostain työstä, mutta mistään ei löydy oikeanlaista ohjetta? Ei edes jotain sinne päin, mistä voisi muokata sopivan. Minulle käy usein niin, mutta erityisesti neule- ja virkkuutöissä.
Ehkä syy on siinä, että en ole mikään hirveän haka kyseisellä käsityön saralla. Tai siis, perustyöt menee, kuten yksinkertaiset lapaset, villasukat ja huivit, mutta kirjoneuleissa ja pitseissä menee yleensä jo sormi suuhun. Ja ne ohjeet! Puolet koko työhön käytettävästä energiasta menee pähkäillessä, että mitä pirkutarallaa tälle työlle tapahtui, vaikka teit mielestäsi ihan ohjeen mukaan. Isoin ongelma erityisesti neuletöiden kanssa on kuitenkin se lanka. Siis jos haluat käyttää jotain muuta mitä ohjeessa sanotaan. Ennen kun pääset kiroilemaan ohjetta, niin pitäisi kiroilla koetilkut ja suorittaa laskutoimitukset, jotta silmukkamäärät täsmäisivät. Ja siltikään et ole varma, joudutko antamaan valmiin työn jollekin kaksi kokoa isommalle tai pienemmälle kaverille.
Minulle ominaiseen laiskaan tapaan päätin kokeilla jotain muuta lähestymistapaa neulomiseen. Olen ideoinut päässäni yksinkertaista mustaa neuletakkia kesäisiin rientoihin. Idea loksahti päähäni, kun tajusin, että minulla oli jo yksi hyvin samantyppinen perusneule kaupasta ostettuna. Eikös toisen voisi neuloa tästä vanhasta mallaamalla?
Laitoin neuletakin sohvalle ja aloin tarkastella sitä. Päätin aloittaa olkasaumasta alaspäin, koska silloin neuleen pituutta on helpompi muuttaa lennosta. Tästä olen nyt alkanut vaan neuloa, lisäten silmukoita tarvittaessa! Sen verran suunnitelmallisuutta jaksoin ottaa mukaan, että olen kirjannut itselleni ohjetta ylös kerros kerrokselta, jotta toisesta etukappaleesta saa sitten samanlaisen.
Lanka on Novitan Bambu ja työ on ihan sileää neuletta, lukuunottamatta reunaa, joka on ainaoikeinneuletta. Tätä kirjoittaessa tuo ensimmäinen etukappale on valmis ja se näyttää ihan onnistuneelta. Ei kuitenkaan ole mitään hajua, toimivatko osat sitten, kun on aika yhdistää ne. Hihojen muodosta (erityisesti kädentien suhteen) minulla ei vielä ole suunnitelmaa! Täytynee pohtia sitä sitten, kun etu- ja takakappaleet ovat valmiita.
Tämmöistä siis työn alla tällä hetkellä! Katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Toinen työn alla oleva juttu on virkkausta. Opettelin vasta isoäidinneliön (joo, kertoo jotain siitä, kuinka tuore tuttavuus virkkaaminen minulle on) ja niistä pitäisi kehitellä jotain musta-valkoista (ylläripylläri) parvekkeelle. Vaihtoehtoina todennäköisesti tyynyt tai viltti. Näitä neliöitä on helppo virkkailla melkein missä vaan, esimerkiksi sängyssä niin, että puoliso keräilee niitä sitten aamulla ympäri sänkyä.. :P
Pitäisi vielä keksiä, että miten nuo neliöt liitetään siististi yhteen. Siihen taidan kyllä kaivaa jostain ihan ohjeen! ;)
Satuin pari päivää sitten keskustassa käydessäni kulkemaan Eurokankaan ohi, joka mainosti 20% alennusta kaikista kankaista sinä päivänä. No, eihän siinä auttanut muu kuin mennä nopeasti penkomaan valikoimia. Harmillisesti (tai onneksi) minulla oli hieman kiire, enkä ehtinyt jäädä koko päiväksi hypistelemään, mutta jotain sain kaapattua mukaani jämäpalakasoista.
Viime aikoina päässäni on muhinut epämääräisiä ajatuksia mustavalkoisista ja raidallisista vaatteista. Ajatonta tyyliä, tiedättehän. Kolmeakymppiä lähestyessä pitäisi kai alkaa pukeutumaan sen mukaisesti? Jotta aivopesuni olisi täydellinen, sain vaikutteita mediasta. Ihastuin yhden kotimaisen tv-sarjan päähenkilön paitaan. Se oli juurikin mustavalkoinen, raidallinen ja rento. Ja kyllähän kaikilla opettajilla pitää raitapaita olla, vai miten se oli?
Onneksi homma ei mennyt ihan marimekoksi, kun kangasalen laatikossa yksi mytty huuteli nimeäni.
Mustavalkoinen: jep.
Raidallinen: jep.
Reikiä täynnä: mitäh?? Tää on niin MUA!
Kyseessä on siis trikookangas, joka näyttää siltä, että se on ollut koilauman käsittelyssä. Luonnollisesti reiät ovat purkautumattomia ja kuuluvat asiaan. Näin jo mielessäni, millainen paita tästä tulisi. Rento ja ajaton, mutta rock. Ehkä jopa punk.
(Opettajaminä nappasi varulta mukaan pari ihan tavallistakin raitakangasta, josta saisi hyviä työpaitoja. No, ehkä kikkailen niihinkin jotain jännää. Jääköön ajatus muhimaan.)
Röntsypaituli kuitenkin valmistui suht nopeasti. Koska olen todella laiska piirtämään itse kaavoja, selasin kaikki käsityölehdet läpi tietynlaista paitamallia etsien. En löytänyt suoraan haluamaani, joten tein toisen tsekkauskierroksen malleista, joista se olisi helpoin muokata. Löysinkin tosi hyvän, mutta kuvassa poseeraava malli oli noin kymmenvuotias! (Ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun tykkään enemmän käsityölehden lastenvaatteista kuin aikuisten.)
Pelastuksekseni koot olivat kuitenkin 164 cm asti. Kerrankin on hyötyä olla tällainen tappi! ;)
Kovin paljoa ei kaavoihin tarvinnut tehdä muokkauksia. Jätin hihojen ja helman resorit pois ja lisäsin niihin pituutta. Reikäisen tyylin mukaisesti vedin hihansuihin ja helmaan pelkästään siksakin noin sentin päähän reunasta, jolloin reunat rullautuvat rennosti. Pääntielle leikkasin soiron, jonka myös siksakkasin keskeltä niin, että reunat repsottavat. Röntsytyylissä pääsee aika pienellä vaivalla. ;)
Tästä taisi tulla uusi lempipaita! Ja minkä muun kanssa se sopisi paremmin, kuin rikkinäisten farkkujen. ;)
