keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Popsi popsi porkkanaa... leikisti!




Veljenpojan kaksivuotissyntymäpäivä oli loppusyksystä. Mummolassa (äitini luona) pienen pojan ykköslelu on vanha leikkikassakone, jota olen itsekin pienenä ahkerasti kilautellut. Kassakoneleikistä sain ajatuksen synttärilahjaan. Virkatut kasvikset. Niitähän voisi sitten vaikka myydä ja ostaa, kun kassakoneleikki pojan kasvaessa kehittyy. Ja toki muutenkin lajitella, kuljettaa rekassa, laittaa niistä ruokaa ja mutustella... Leikisti tietenkin, minkä poika varmasti ymmärtää, mutta perheen koira ei välttämättä yhtä hyvin... ;) No, jämälangoista saa nopeasti uusia tilalle, jos hätä iskee!

Taidan virkkauksesta vain perusteet, mutta niitä soveltamalla saa yllättävän monipuolista jälkeä. Kaivoin hyllystäni inspiraation lähteeksi Lesley Stanfieldin kirjan Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja - 75 viehättävää virkkaus- ja neuleideaa, jossa nimestään huolimatta on paljon ohjeita myös hedelmiin ja vihanneksiin. Ohjeet ovat suht selkeitä, mutta lopulta päädyin käyttämään kirjan tarkkaa ohjetta vain kahteen kasvikseen: mansikkaan ja omenaan. Lopuista katselin vain kuvia ja saatoin katsoa ohjeita osittain jonkin yksityiskohdan tekemiseen (kuten chilin aloitus). Noin puolet kasviksista on kokonaan omasta päästä ja niistä joihinkin hain inspiraatiota katselemalla niiden oikeiden syötävien kuvia.


Syksyiset vihannekset ja sienet veljenpoika sai lahjaksi nyt syksyllä, jouluna hän saa jatkoa lahjalle pirteämpien hedelmien muodossa. Syksyisen sadonkorjuulahjan annoin tietysti asiaankuuluvassa paketissa, eli pärekorissa. Paperinarurusetti on tehty kehikon avulla.



Siitä virkatut kasvikset ovat kivoja tehdä, että pienetkin jämälangat saa hyvin käytettyä ja yksittäiset suupalat valmistuvat suht nopeasti. Toki joitakin lajeja täytyy olla monta kappaletta samaa, kuka nyt tekisi mitään vaikka vain yhdellä mansikalla? Teknisesti nämä eivät ole lainkaan niin vaikeita tehdä miltä ehkä voi näyttää. En tainnut käyttää kuin kiinteää- ja piilosilmukkaa, ketjusilmukoita sekä eri kokoisia pylväitä. Sitten vaan lisäyksiä ja kavennuksia oikeassa suhteessa kokeilemalla, niin kaikki on mahdollista! Okei myönnetään, omenanpuolikas ja omenan pala olivat sellaiset, jotka vaativat pari yritystä, voimasanaa ja ohjeiden tarkkaa syynäystä ennen kuin sain ne kohdalleen.


Mielikuvitustani houkuttaisi kovasti suunnitella myös erilaisa leivoksia ja muita elintarvikkeita, mutta varmaan ihan hyvä ainakin aloittaa näistä terveellisistä syötävistä.