Suunnittelemme parin ystäväni kanssa mato-ongelle lähtemistä, mistä muistui mieleeni eräät pienemmät kaverini kaapissa. Enkä nyt viittaa kenenkään salattuun rakkauselämään, vaan jonkin aikaa sitten perustamaani matokompostiin. Ruokavalioni on kasvispainotteinen, joten biojätteen määrä taloudessamme on aika iso. Suunnittelin joskus oikean kompostin hommaamista parvekkeelle, mutta luulenpa että siitä koituisi hieman liikaa hajuhaittoja. Ison kompostin tuottamalla mullalla ei myöskään olisi hirveästi käyttöä ilman omaa pihaa.
Lähdin etsiskelemään netistä olisiko joku muu cityhippiäinen perustanut pienempää kompostia parvekkeelle, ja löysin jotain mitä en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Matokomposti. Hajuton, vaivaton ja kuulemma tehokas komposti, jonka voi perustaa sisälle! Idea on yksinkertaisuudessaan boxi, jossa on matoja, jotka syövät biojätteesi ja muuttavat ne mullaksi. Voit arvata, että innostuin!
No, käytännössä kesti hetki ennen kuin sain kyseisen laitoksen edes aluilleen. Vaikeinta oli nimittäin löytää matoja, joilla komposti toimii. Ahmateiksi ei nimittäin kelpaa mitkä tahansa kastemadot luonnosta kerättynä, vaan niiden pitää olla tunkiolieroja. Tämä siksi, että tunkiolierot ovat ahnaampia syömään ja kestävät huoneenlämpöä. Yritin etsiä netistä paikkaa, mistä lieroja voisi tilata, mutta sellaista ei löytynyt. Vihdoin luin jostain, että kalastuskaupoissa myytävät onkimadot ovat yleensä tunkiolieroja.
Kävin hakemassa matoja Jyväskylän Pro Fishistä. Myyjän kulmat nousivat hieman, kun nahkatakissani astelin sisään kyselemään tunkiolieroja. Sain purkillisen hollantilaisia onkimatoja. Minulla ei tähän päivään mennessä ole aavistusta, ovatko ne tunkiolieroja vai eivät. Enkä kyllä kehdannut myyjän ilmeen jälkeen jäädä tivaamaan, mitä lajiketta madot tarkalleen ottaen ovat. Kotona vertailin lierojen kuvia ostamiini matoihin ja uskoisin, että ne ovat ainakin jotain sukua tunkiolieroille. Ainakin ne ovat nyt kuukauden parin jälkeen vielä elossa.
Matokompostia varten tarvitaan lierojen lisäksi isohko astia. Jostain luin, että astia voisi olla 100 litrainen ja matojen aloitusmäärä myös lähemmän sata. Päätin kuitenkin itse aloittaa vähän pienemmällä satsilla, koska en ollut varma onnistumisesta. Vanha säilytyslaatikko on ehkä 10-15 litrainen ja matoja tuo yksi purkillinen.
Astian pohjalle laitoin noin 5 cm multaa. Lisäksi revin kananmunankennoja joukkoon, jotta multa pysyisi kuohkeampana. Näin netissä myös versioita, joissa pohjalle laitettiin vain revittyä sanomalehteä ja kennoa, mutta minusta tuntui luonnollisemmalta laittaa madot multaan. Kastelin mullan ja kennosilpun melko kosteaksi. Lieroilla tulee olla koko ajan kosteat olot, koska ne käsittääkseni saavat happensa ihon kautta kosteudesta.
Annoin matojen tottua uuteen elinympäristöön parin viikon ajan. Olen alkanut vähitellen lisäämään niille hieman ravintoa. Tähän mennessä ne ovat syöneet salaattia, teepuruja ja banaaninkuoria. Mitä pehmeämpää jäte on, sitä nopeammin madot sen syövät. Banaaninkuorissa esimerkiksi meni pari viikkoa, koska madot antoivat niiden ensin pehmetä ennen kuin kävivät nautiskelemaan. Kompostiin ei pidä laittaa liha- tai kalajätteitä, koska ne alkavat haista. Muutoin laitos on haissut vain mullalle.
Jätteen lisään kaivamalla multaan kuopan, jonne heitän eväät. Peitän sen sitten ympäröivällä mullalla ja saatan lisätä kasteltua kennosilppua päälle. Jätteet on hyvä peittää, koska silloin ne pehmenevät nopeammin, eivätkä banaanikärpäset pääse niihin käsiksi. Tongin muutaman päivän päästä haudattua kohtaa, jotta tiedän milloin jätteet on tuhottu. Sitten kaivan kuopan laatikon toiselle laidalle ja lisään kavereille seuraavan satsin evästä.
Farmini on aika pieni, eikä se vedä vielä kovinkaan paljoa jätettä. Tällä hetkellä se toimii lähinnä hauskana harrastuksena. Allergioiden takia meillä ei ole lemmikkejä, joten madot toimittavat myös sitä virkaa. :) Kyllä niihin sen verran kiintymystä on syntynyt, etten tohdi ottaa niitä mato-ongelle mukaan!
Komposti tarvitsee myös kannen. Se voi olla muovinen, johon on porattu reikiä. Omassani päällä on kangas. Kansi pitää kosteutta yllä, mutta sillä on toinenkin tarkoitus. Kävipä nimittäin niin, että tapasin yhden herran möngertämässä pitkin keittiön lattiaa!
Tämä kaveri taisi olla kulinaristi, joka ei ollut ihan tyytyväinen tämän keittiön tarjoamiin pöperöihin.
Kompostia voi siis pitää ihan sisällä, meillä se on keittiön alakaapissa. Kärpäsiä se ei hyvin hoidettuna kerää, mutta sanottakoon että huolimaton jätteen peittäminen veti meilläkin kärpäset astiaan. Silloin kansi oli reiätön, muovinen ja hapen saannin takia vain puoliksi laatikon päällä. Nyt päällä on kangas, se tuntuu olevan parempi suoja. Onhan se lisäksi vähän kauniimpi.
Odotan kovasti, että matokaverit alkaisivat lisääntyä ja saisin vähän tehokkaamman jätteentuhoajafarmin!
Voieh, matokompostilleni oli käynyt huonosti. Multa olikin ehtinyt kuivahtaa, kun kastelin sitä vain sumutinpullolla, jolloin pinta näytti kostealta. Olisi pitänyt möyhentää multaa enemmän. Vain noin viisi matoa säilyi hengissä, laitoin ne yhteen kukkaruukuistani. Täytyy katsoa, jos seuraavalla kerralla hankkisi kerralla isomman astian kompostille ja enemmän matoja, mutta hieman vähemmän sitä multaa pohjaksi, jolloin se ei ehkä imisi kosteutta niin tehokkaasti..?
VastaaPoista