Ompelupisteen kevätsiivous

Säännöllisin väliajoin ompelupöytäni täyttyy aloittamattomista, aloitetuista ja viimeistelemättömistä töistä ja projekteista. Kaikenlaisesta tilpehööristä, joita "siivoan" koneiden, korien ja laatikoiden väleihin piiloon. Työpiste sijaitsee keittiössä, joten tällaista törkykasaa ei ole kauhean kiva katsella joka päivä aamiasta nauttiessa.. Tämänkertainen kaaos ei ole edes pahimmasta päästä. Päivä siinä kuitenkin hurahti, kun aloin sepeämään laatikoihin sullottuja epämääräisiä tilkkuja, joita "voisi käyttää vielä johonkin". Voi hamstrauksen äiti sentään..

ennen

jälkeen

Siistiä on.

Hetken tästä saa nauttia, mutta heti seuraavan ompelukerran jälkeen pöytä on taas kuin pommin jäljiltä. En uskalla sanoakaan, kuinka monta kertaa olen haaveillut omasta työhuoneesta. Sellaisesta, jonka oven voisi vaan sulkea ja kaikki projektit saisivat jäädä levälleen. Jos asuisin yksin, en epäröisi hetkeäkään makuuhuoneen muuttamista ompeluhuoneeksi. Nukkua voisin vaikka olkkarissa. Okei, onneksi en asu yksin, koska aikoinaan (vuuooosia sitten) yksiössäni se yksi ja sama tila toimi sekä keittiönä että ompelu-, makuu- ja olohuoneena. Siihen nähden meidän iso keittiömme on ihan luksuspaikka, jonne mahtuu ompelupisteeni lisäksi vielä iiiiso ompelu - siis hups - keittiönpöytäkin. 

Vaikka minussa onkin hieman kaaoksen kuningatarta, on minulla muutama niksi, joiden avulla saan tietyt asiat pysymään paikoillaan. Yksi niistä on Suuren Käsityölehden jostakin numerosta napattu idea, joka oli alunperin ideoitu avaimille. Se on vanhasta älppäristä tuunattu naulakko. Eli yksinkertaisuudessaan otetaan vanha LP-levy ja liimataan maalatut pyyhekoukut levyyn halutuille kohdille. Naulakon avulla kaikki tärkeät ja usein tarvitut ompelutarvikkeet ovat aivan käden ulottuvilla. Meillä toinen puolisko harrastaa musiikkia, joten naulakko on myös osuva sisustuselementti.

 

Toinen säilytykseen liittyvä juttu löytyy kaapista, jonne keräännytän kaikenlaista pientä askartelukrääsää. Tämäkin kaappi tarvitsee ajoittain tyhjennystä, koska hamstraan sinne kaikkea turhaa. "Tätä voi vielä tarvita." Niinpä niin. Viime siivouskerralla tein hauskan ratkaisun. Lajittelin tilpehöörit lasipurkkeihin ja iskin purkit laatikkoon. Lasipurkeista näkee nopeasti, mitä ne sisältävät ja laatikko pitää hyllyn siistinä. Purkkilaatikko on jotenkin herkullisen näköinen, vähän kuin karkkibuffetti.

Lisää lasipurkkeja löytyy työpöydältä. Niissä on lankoja ja ompelutarvikkeita, joita oli hankala ripustaa LP-naulakkoon. Viimeinen niksi ei ole kovin ekologinen, mutta hirmu kätevä. Sellaisia tarvikkeita, joita ei ihan aina ommeltaessa tarvitse, säilytän laatikossa. Olen lajitellut laatikon tarvikkeita (pitseistä ompelukoneen neuloihin) pieniin minigrip-pusseihin. Näin ne pysyvät siististi pienessä laatikossa ja kuten lasipurkeissa, näissäkin läpinäkyvyys on valttia.

Vielä kun näitä pieniä kivoja ratkaisuja osaisi soveltaa isommalla mittakaavalla esimerkiksi kankaiden säilytyksessä. Nyt niitä on vähän joka puolella, vaatehuoneessa, työpisteellä ja lipastossa. Ja aina se tietty kangas löytyy juuri sieltä viimeisestä paikasta, mistä etsii. Näillä mennään, työhuoneesta vain haaveillessa...